Miten käy, kun itsenäistä elämäntyyliään, käsilaukkuja ja samppanjaa rakastava helsinkiläinen naistenlehden toimittaja tulee raskaaksi?
Minä en sitten muutu
on hauska, tarkkanäköinen ja rehellinen kirjoitus ensimmäisen lapsen
odottamisesta. Kolmekymppinen Minna Kiistala murtaa myytin seesteisyyttä
säteilevästä odottajasta ja kertoo suoraan ja kaunistelematta, millainen
fyysinen ja etenkin henkinen koettelemus ensimmäinen raskaus on.
Kirjassa seurataan lapsentekoprosessia piilevän vauvakuumeen
syttymisestä ja lamavauvan tekemisestä aina raskauden viimeisiin päiviin
saakka. Kiistala kertoo itseään säästelemättä tunteistaan, olivat ne sitten
pelkoja identiteetin ja parisuhteen tuhoutumisesta tai kiukkua siitä, että
varpaankynsien lakkaaminen ison mahan kanssa on täysin mahdotonta. Odotusaikaan
mahtuu synkkiä epätoivon hetkiä ja hillitöntä iloa – sekä monta vakuuttelua
siitä, että "minä en sitten muutu".
"Tätä kirjaa ei kirjoitettu seesteisinä
äitiyslomapäivinä vauvan päiväunien lomassa vaan raskauden kuohunnan keskellä.
Paapomisen, hyvää tarkoittavien neuvojen ja sadististen rajoitusten keskellä
minun oli pakko raivata tilaa omille tuntemuksilleni. Ne eivät ole aina
kaunista luettavaa, mutta pyrin olemaan niin rehellinen että hävettää."
Minna Kiistala (s. 1976) on toimittaja ja tuore äiti.
Katso Minnan haastattelu Voicen netissä.
Kirjasta sanottua:
"Arvelen ja toivon, että kirja on yksi kevään tapauksista. ... Kiistalalla on myös ihailtavaa nyanssien tajua, joka ulottuu kirjan kannesta (italialaiset Inglesina Classica -vaunut) Aamu-tv:n sohvalle (punainen kiiltonahkainen Vuitton). Se on suunnannäyttäjän työtä maassa, jossa uutiseksi nousee se, että nainen astelee synnytyslaitokselle korkokengissä. ... Suosittelen kirjaa lämpimästi, myös miehille. Se on järisyttävän hauska ja virkistävä kevätkirja, oli raskaana tai ei ja kiinnostivat vauvat tai ei."
- Pia Sievinen Luova maailma -blogissa
"Toimittaja Minna Kiistalan kirja sopiikin sellaiselle, joka ei jaksa lukea vain vaaleanpunaisella pumpulihötöllä kuorrutettuja vauvaoppaita. Kiistala kertoo avoimesti ja hauskasti omasta raskausajastaan aina samppanjan ikävöimisestä synnytyspelkoa lieventävään hypnoositerapeutin tapaamiseen. Esikoistaan odottavan äidin ahdistukseen on helppo samastua, vaikka ei olisikaan kirjoittajan tavoin luksuskäsilaukkuihin mieltynyt piintynyt etelähelsinkiläinen."
- Jenni Utriainen, Metro 22.3.2010
"Kiistala käy äitiyden kimppuun kuin jatkosodan sissi, eikä tyydy sen
vähempään kuin itsenäiseen äitiyteen. Samaa voi suositella koko
naiskunnalle."
- Jarkko Uro, Vau.fi
"Kiistala kirjoittaa hyvin. Välillä naurattaa, loppu nostaa kyyneleet silmiin."
- Gloria 5/2010
